Salossa tapahtunut iäkkään ihmisen kuolema, jota poliisi
tutkii murhana, on saanut monet ihmiset pohtimaan, kuinka tuollainen hirmuteko
on mahdollinen. Eikö toimia valvo kukaan? on kysymys, joka on saattanut pyöriä
aika monen päässä.
Selvää on, että Suomen kaltaisessa sivistysmaassa
erilaisissa asiantuntijatehtävissä toimivilla ihmisillä pitää olla kunnollinen
ja rehellisesti hankittu koulutus, oli sitten kyse lääkäristä, sairaanhoitajasta
tai juristista. Sosiaali-ja terveydenhuollon alalla tutkintoja valvoo Valvira. Valitettavasti
myös Suomessa on jouduttu toteamaan, että enää ei meilläkään voi luottaa
ihmisten rehellisyyteen näissä asioissa. Erityiseksi haasteeksi muodostuvat ulkomailla
suoritetut opinnot, joita ei vanhassa maailmassa noteerattu oikeastaan
ollenkaan. Nyt on EU-säädöksiä ja muita paragrafeja, joiden soveltaminen ei
aina ole sunnuntaikävely, ja virheitä sattuu, kuten on huomattu.
Tutkintoja suurempi kysymys on valvonnan laajuus. Kun
jotakin ikävää tapahtuu, median ensimmäinen kysymys on: kuka laiminlöi
valvonnan? Kysymys on aiheellinen, mutta valitettavan usein kunnon vastausta ei
ole antaa, koska monia toimintoja on käytännössä mahdoton valvoa.
Otetaan esimerkiksi
Salon tapaus. Kyseessä oli kotipalveluyritys, joka jatkoi uhrin luona
käyntejään vielä sen jälkeenkin, kun Salon kaupunki oli vaihtanut palvelun
tuottajaa. Vanhojen ihmisten hyväksikäyttö on helppoa: he ovat usein
ystävällisiä ja päästävät ihmisiä luokseen silloinkin, kun avun tarvetta ei
ole. Kyynisesti voisi sanoa, että täysin varmasti tuollaista yritystoimintaa
voi valvoa vain, jos palvelun antajan mukana kulkee aina tarkastaja. Ja
silloinkin pitää muistaa, että ihmisten koteihin ei millään valvontaviranomaisella
ole asiaa.
Mietittäessä erityisesti vanhusten oikeusturvaa, ei voi
koskaan ylikorostaa aikuisten lasten ja muiden omaisten roolia. Vain heillä on
juridiset ja käytännön mahdollisuudet valvoa, kuinka erilaiset palvelujen
myyjät toimivat. Valitettavan monen kohdalla lapset asuvat vanhemmistaan
kaukana ja vastuun kantaminen on vaikeaa. Mutta kovin usein on kyse myös
välinpitämättömyydestä. Tervehdyskäynti mummolaan jää unhoon, kun pitää mennä
mökille, pelaamaan golfia tai metsälle. Ihmisten on syytä miettiä, kumpi
oikeasti on tärkeämpää, oma huvi vai mummon tai paapan turvallisuus.
Luin joku aika sitten Verohallinnon pääjohtajan
haastattelun. Hän kertoi verottajan keskittävän lähes kaiken valvonnan
riskikohteisiin. Yhteiskunnan pehmopuolella tuollainen keskustelu on vielä
käymättä. Poliitikot ja virkamiehet antavat kovin helposti ymmärtää, että
kaikkea voidaan valvoa, vaikka todellisuus on aivan muuta. Lounais-Suomen aluehallintovirastossa
on edelläkuvatunlaiseen valvontaan vuosittain käyttää 2 henkilötyövuotta ja
ihmisiä alueellamme on yli 700 000. Eli yhtälö on täysin mahdoton.
On korkea aika aloittaa keskustelu siitä, mitä valvotaan,
koska nykymalli sutii sinne tänne ja järjestelmä rapautuu potentiaalisen
valvonnan määrän kasvaessa koko ajan resurssien mennessä aivan toiseen
suuntaan. Kyse on vaikeasta pähkinästä, mutta siihen on vain uskallettava käydä
käsiksi.